tiistai 27. syyskuuta 2016

Heipat!

Muutoksen tuulet puhaltavat jälleen ja blogini siirtyy Starboxiin. Blogi löytyy siis jatkossa http://starbox.fi/railankotona osoitteesta.


Tulkaahan mukaan!

tiistai 13. syyskuuta 2016

Lapset ensin






Olen haaveillut omasta perheestä jo teini-ikäisestä lähtien. Leikitin ja hoidin naapurin lapsia. Omien hankinta ei todellakaan ollut mielessä muuten kuin haaveissa. Halusin aina saada perheen, olla äiti. Se oli suuri haaveeni. Jossain vaiheessa pelkäsin ettei haaveeni koskaan toteudu.

Puolisoni kanssa ajatukset kohtasivat heti. Perheen hankkiminen oli itsestään selvää molemmille. Lapsia saatiin enkä olisi voinut olla onnellisempi. Pidin itsestään selvyytenä, että lasten tarpeet menivät omieni edelle. Lapsille ostin vaatteita kun itse pihistelin omien vaatteiden hankinnoissa. En välittänyt iltariennoista, katsoin tärkeämmäksi olla lasten kanssa.

Esikoisen syntyessä olin kaveripiirissämme ensimmäisiä äitejä. Lapsettomat eivät osanneet samaistua elämäntilanteesi enkä minä ehkä enää heidän. Kolmen pikkulapsen äitinä koin olevani epäsuosittua seuraa, tulihan mukanani usein joku lapsista, arkena kaikki kolme. Meteliä ja vauhtia riitti. Koin, että sain kummallisia katseita yhden lapsen vanhemmilta. Mutta nyt kun he ovat saaneet toisen lapsen, koen asenteiden muuttuneen.

Minulle perhe on kaikki kaikessa ja tällä hetkellä perhe ajaa kaiken muun ohi. Lapset ovat pieniä vain hetken enkä halua surkutella vuosien päästä, että olisi pitänyt tehdä toisin. Toki en halua unohtaa itseäni. Liikunta koiran kanssa, opiskelut ym auttavat jaksamaan ja muistamaan huolehtia itsestä. Silti en voisi kuvitella lähteväni töistä suoraan kuntosalille ja näkeväni lapsia vielä vähemmän iltaisin. Salille ja muualle ehtii kunhan lapset kasvavat ja tarvitsevat minua hieman vähemmän.

Nämä ovat minun valintojani ja nämä sopivat minulle. Enkä väitä, että minun valintani sopisivat kaikille.
 
 

maanantai 12. syyskuuta 2016

Minun syksyni




Täällä ollaan vaikkei mitään ole kuulunut. Olen pyöritellyt muutamia tekstejä, mutta mikään ei saanut oikein tuulta alleen. Ajatukset viuhtoo esikoisen ensimmäisessä päiväkotikuvauksessa, syksyn pimenevissä illoissa, väsymyksessä, joulukin pilkistelee mielessä.. (jep, ihan tosi!)

Opintojen uudelleen aloitus on tuonut sisältöä elämään, vaikka kauhulla ajattelenkin miten jaksan tällä väsymyksellä istua ensi viikolla koulun penkissä ilta yhdeksään ja seuraavana aamuna olla jälleen penkissä. Huh. Uskon kuitenkin, että asiat järjestyvät ja muutamalla kunnon yöunirupeamalla väsymyskin hellittää.

Sukkapuikoilla keikkuu vaihteeksi itselleni pitkät villasukat, vanhojen ja kuluneiden tilalle. Onhan tässä koko perhe jo sukitettu, niin on ihana keskittyä itseen.

Syksy on kyllä ihan parasta. Kirpeät aamut ja aurinkoiset iltapäivät. Viileät ja pimeät illat. Tahtoisin kovasti kanervia ja ulkovaloja pihalle, mutta ehkä joudun tyytymään vain ulkovaloihin. Katsotaan kanervia sitten kun ehdin laittaa muun pihan talviteloille.

Ihanaa tiistaita! Nauttikaa viimeisistä lämpimistä päivistä.





tiistai 23. elokuuta 2016

Kolmevuotiaat

Uskomatonta, että meidän pienet täyttävät kohta 3-vuotta! Vastahan he syntyivät ja Iidasta tuli isosisko. Nyt neidit porhaltavat yhdessä, ajavat pyörällä ja potkulaudalla sekä leikkivät yhdessä sopuisasti. En voi kuin ihmetellä mihin aika menee.






Kulunut vuosi oli luultavasti vauhdikkain. Puhetta tulee paljon ja liikkuminen on todella helppoa. Juoksua, kiipeilyä, keinumista.
Kesällä tytöt oppivat ajamaan polkupyörillä ilman apupyöriä ja ottamaan itse vauhtia keinussa. Talvella tutustuttiin luisteluun ja hiihtoon.

Isosiskon opastuksella he harjoittelevat piirtämistä ja kirjoittamista. Oikean ja vasemman käden tunnistuskin onnistuu, kiitos isosiskon. Isosiskoa apinoidaan kaikessa, niin hyvässä kuin huonossakin.


Kolme vee neuvolaan mentiin yhdessä tyttöjen kanssa. Tytöt leikkivät ja kerroin heidän kuulumisiaan ihanalle terkkarillemme. Tytöt olivat tarkastuksessa  yhdessä, kun eivät suostuneet olemaan ilman äitiä. Tytöt palasivat palapeliä ja piirsivät jäätelötötteröt. Hyppelivät, kävelivät varpaillaan ja kävelivät viivaa pitkin. Katsottiin näkö ja kuulo, pituus ja paino.


Ensimmäistä kertaa tyttöjen välillä oli isompi pituus/paino ero. Aino oli 100cm/16.2kg ja Elli 98cm/15.2kg Vertailuksi kerrottakoon Iidan olleen 3v neuvolassa 98cm ja 15kg. Hyvin samankaltaisesti siis tytöt kasvavat.


Illalla hippokisailtiin onnistuneesti ja kotiin päästiin kimaltavat mitalit kaulassa. Voi riemua!






maanantai 22. elokuuta 2016

Katse kohti syksyä

Serkkupojan kastejuhlissa lauantaina

Perusarki meininkiä vapaapäivinä. Temppupuistoilua :)




Ennen päivähoidon aloitusta näin kammottavia unia epäonnistuneesta päivähoidon aloituksesta, huonosta hoidosta ja kiusaamisesta. Luulin todella ottavani hoidon aloituksen rennon letkeästi, mutta kuinkas ollakaan, ei se mennytkään ihan niin. Päivähoitoa on nyt takana 3 lyhyttä päivää ja voin todeta hoidon alkaneen ihan kivasti. Pikkusiskot olivat kuin kalat vedessä, tutut hoitajat ja tuttu paikka, uusia kavereita vanhojen lisäksi.


Esikoinen puolestaan ujosteli, mikä ei ole hänen käytöstään lainkaan. Onneksi tädit kertoivat hoidon menevät hyvin, alkukankeuden jälkeen. Toistaiseksi kaikki siis hyvin.


Hoidon aloitus tuo mieleen vaatetuksen tai sen riittämättömyyden. Tällä kertaa meillä on kaikki hanskassa. Ulkovaatteet, kengät, kuravaatteet ja saappaat. Kaikki tuntuu löytyvän. Esikoisen vaatekaappi huutaa lisävaatetta, jota syntyykin ompelukoneen paininjalan alta koko ajan lisää. Neiti kun kasvoi lähes vaatekoon verran syksyllä ja kesällä ompelemani 116 koon leggarit jäivät auttamatta lyhyiksi.


Pikkusiskojen vaatekaappi näyttää hyvälle ja sopivaa vaatetta onkin riittävästi. Uskon heidän kuitenkin kasvavan talven aikana ja suunnitelmissa onkin isompien vaatteiden teko hieman ennakoiden. Ei tarvitse kiireellä tehdä.





Lapset saavat nauttia tänään kotipäivästä isän kanssa, äidin ollessa töissä. Iltapäivällä suunnataan tänään kolmevee neuvolaan ja illalla hippokisoihin.


Kivaa maanantaita!




torstai 4. elokuuta 2016

Mitä sinulle kuuluu?

Monet ovat palanneet lomalaitumilta takaisin työpöydän ääreen.
Mitä sinulle kuuluu? Kysymys heitetään ilmaan monesti ohimennen eikä perusteellisemmalle vastaukselle ole aikaa, sillä yleensä vastaus on "hyvää". Mutta entä kun vastaus onkin jotain muuta. Jos totuus onkin muuta. Miksi totuuden kertominen on hankalaa? Pelätäänkö vastapuolen reaktiota ja kenties voivottelua. "Yritä pärjätä" kuuluu liiankin monesta suusta. Kuin sen sanominen mitään auttaisi. Väsymyksestä valittaminen tuntuu olevan turhaa, etenkin pikkulapsiperheessä, eihän se mitään muuta.



Mitä jos väsymys onkin jotain muuta? Pikkulapsiarki on väsyttävää. Yöunet voivat olla hyvin katkonaisia ja päivät voivat tuntua selviytymiseltä aamusta iltaan. Kavereita on, mutta kaikilla on kiire. Oma arki juoksee koko ajan. Väsymyksen takana voi olla muutakin kuin väsymystä. Uupumista, masennusta, alakuloa. Kysy mitä kuuluu ja kerro haluavasi kuulla todellinen vastaus.




Mistä ajatus lähti? Kuten monikin asia, omasta elämästä. Minun vaakakuppini täyttyi täpötäyteen ja kuppi kellahti nurin. Arki kaatui päälle. Hengähdys teki hyvää. Etäisyyttä arkeen ja elämään. Sairastumista, tapaturmia. Sanoja, joita en halunnut liittää meidän perheeseen tässä tarkoituksessa. Niin kuitenkin kävi ja eteenpäin selvittiin. Tällä hetkellä kaikki on hyvin. Arki rullaa omaa tasaista rataansa ja elämä alkaa tuntua todella ihanalle.




Viime viikko meni lomaa tunnelmoidessa. Muisteltiin mitä kaikkea tehtiin ja nautittiin vielä kun lomaa on. Lapset saivat uida, syödä herkkuja letuista hillomukkeihin. Juotiin mahua ja kahvia. Vähän skumppaakin. Oltiin ja nautittiin. Huokailin haikeudesta; nuorimmat täyttävät elokuussa kolme ja ovat jo huikean taitavia pikkutyttöjä. Ei ole vauvoja meidän talossa enää.

Mitä sulle kuuluu?



Kuvat google

maanantai 1. elokuuta 2016

Kiitollinen isovanhemmista

Olen kiitollinen.
Kiitollinen, että lapsillamme on isovanhemmat elämässä mukana. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, kukin tilanteensa mukaan. Puolet isovanhemmista on vielä työelämässä ja se toki rajoittaa yhteistä tekemistä ja aikaa. On ihanaa, että pystymme tarjoamaan lapsille jotain mitä en itse koskaan saanut. Arkea ja "laatuaikaa" isovanhempien kanssa.


Puolison vanhemmat saapuivat meille eilen, mahdollistaen lasten loman jatkumisen. Minä kurvasin töihin aamulla ja lapset jäivät viettämään hellepäivää isovanhempien kanssa. Esikoisella oli suuria suunnitelmia koko viikon varalle ja vähän enemmänkin, isovanhempia nämä suunnitelmat hymyilyttivät. Tekeminen ei siis tule puuttumaan.


Nyt töihin ja töiden jälkeen kampaajan penkkiin! Ihanaa elokuuta!